Jollekin saattaa tulla järkytyksenä, että kasvisruokablogin pitäjä ei ole kasvissyöjä. Trenditermeillä olisin varmaankin fleksaaja, mutta itse kuvailen suuntautumistani niin, että ”olen yrittänyt vähentää lihan syöntiä”.

Aloin siirtyä kohti kasvisruokavaliota oikeastaan pelkästään ilmastosyistä. Joskus ehkä ihan vähän häiritsi eläinten kohtelu, ja ajatus siitä että niitä ylipäätään piti tappaa minun takiani, mutta itselleni tärkein mittari ruualle on silti hiilijalanjälki (ja maku).

Mutta siitä eteen päin asiat eivät olleetkaan enää ollenkaan niin yksinkertaisia. Ensinnäkin, ruoka-aineiden hiilidioksidipäästöistä on aika huonosti materiaalia tarjolla, eri lähteet ovat keskenään ristiriitaisia, eivätkä ainakaan vertailukelpoisia. Toisekseen, ne mittaavat väärää asiaa. Normaali mittari on kg CO2-ekv/kg (tai CO2e) eli kiloa hiilidioksidiekvivalenttia tuotettua ruokakiloa kohti. ”Ekvivalentti” tässä tarkoittaa, että muiden kasvihuonekaasujen määrä kerrotaan luvulla, joka kertoo kuinka voimakkaasti se lämmittää ilmastoa hiilidioksidiin verrattuna. Tätä kerrointa kutsutaan myös nimellä Global Warming Potential, GWP.

Meidän ruuantarvettamme harvemmin ilmaistaan kiloissa, vaan energian määrässä ja vaikkapa proteiinigrammoissa. Siksi ei ole kauheasti järkeä vertailla myöskään hiilijalanjälkeä kiloa kohti. Osa ruoka-aineista tietenkin ovat ruokavaliossamme enemmänkin nautinnon kuin energian, proteiinin tai hiilihydraattien vuoksi. Lisäravinteita saa purkistakin, oletettavasti ilmastoystävällisemmin. 

Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin järkevän aineiston ruoka-aineiden päästöistä. Toukokuun 2018 Science-lehdessä julkaistiin J. Poore, T. Nemecek: ”Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers”. Itse artikkeli on maksumuurin takana (myöhemmin löysin käsikirjoituksen), mutta lisäaineisto on vapaasti saatavilla. Aineistosta löytyy 40 ruoka-aineen CO2-ekv päästöt IPCC 2013 ja 2007 laskentatavan mukaan laskettuna, sekä veden käyttö sadoilta tiloilta tutkittuna. Vaihteluvälit olivat todella hurjia, mutta päätin ottaa rennosti ja käsitellä pelkkiä keskiarvoja IPCC 2013 luvuista. 

Päästötietojen rinnalle otin vastaavia ravintoarvoja Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) Fineli-tietokannasta. Nämä kaksi aineistoa eivät tietenkään sulaudu aivan saumattomasti yhteen, vaan piti vähän tulkita, mikä päästötiedoissa voisi tarkoittaa samaa kuin Finelissä.

Heti alkuun asiaa tutkiessa kävi selväksi, että nauta on tämän tarinan pahis. Kiloa kohti lihakarja tuottaa 99.5 kg CO2-ekvivalenttia. Lammas tuottaa 39.7 kg, ja yllättäjä suklaa 46.7 kg. Maitokarjan lihassa ilmeisesti päästöjä on jyvitetty enimmäkseen maidontuotannon puolelle, koska päästöiksi lasketaan ”vain” 33.3 kg.

Kaloreista puhuminen on vähän sama kuin mummonmarkkojen käyttäminen rahayksikkönä, mutta itse hahmotan energiankulutuksen parhaiten niin, että päivän energiantarve on reilut 2000 kcal. Otin päästöjen laskemiseen energiayksikköä kohti yksiköiksi kg CO2-ekv/1000 kcal. 1000 kcal kun on suunnilleen yhden aterian energiantarve. 

1000 kcal kohden pahimmat päästäjät ovat naudanliha lihakarjasta, 82 kg (vastaa 800 km ajamista vähäpäästöisellä autolla). Yllättäen myös äyriäiset (katkaravun ravintoarvolla laskettuna) pääsevät listalle seuraavaksi 41, maitokarja 27 ja lammas 21 . Kahvikin oli korkealla listalla, mutta sitä tuskin kukaan käyttää energiaa saadakseen. Lohi liikkuu 10, possu ja siipikarja 8 kilon tuntumassa. Maitotuotteet 6, munat ja tofu 4 kiloa.

Vastaavanlaisia laskelmia voi tietysti tehdä myös proteiinin saannin ja veden kulutuksen suunnasta ja listat voisi esittää myös hyvis-puoli edellä. Jotta numeroita pääsisi järjestelemään mielihalujensa mukaan, taulukko löytyy Google Sheetsistä täältä. Ilmiselvistä syistä muokkaaminen on kielletty, mutta oman kopion tekeminen on helppoa.

Hauska harjoitus oli laskea Bic Macin hiilijalanjälki ilmoitetuilla aineksilla ja näillä taulukoimillani arvoilla. Tulos on n. 9,5  kg, josta pihvin osuus on noin 9 kg.  Energiasisältö on n. 600 kcal. Päivän energiatarpeen tuottamiseksi Bic Maceilla CO2-päästöt olisivat siis n. 31 kg, joka vastaisi n. 300 kg autoilua päivässä.

Hiilijalanjälki on hurjan monimutkainen asia, enkä väitä koko totuuden asuvan tässä aineistossa. Esimerkiksi maakohtaisia eroja ei oteta tässä huomioon millään tavalla. Minulle kuitenkin riittää, että suuruusluokat ovat suunnilleen oikein. Enkä ole vielä nähnyt aineistoa, jonka perusteella maailma voisi jatkaa naudanlihan syöntiä entiseen malliin.