• Vegehifi on paikka, jossa kasvisruoka (vege) ja gourmet (hifi) kohtaavat. On täällä arkiruokaakin, mutta tarkoitus on niissäkin hifistellä hiukan, vaikka fine dining ei olisikaan tavoitteena. Osa resepteistä on vegaanisia, kaikki ainakin lakto-ovovegetaarisia. Kirjoittelen myös ilmastosta ja ruuanlaiton perusteista kasvisruuan vinkkelistä.
  • Vegaaninen espanjalainen tortilla
    Espanjalainen tortilla, tortilla Española tai perunatortilla, tortilla de patatas on tapaksien kunkku ja arjen pelastus. Sen voi tehdä silloin kun kaapeissa "ei ole mitään". Aineksina on kananmunia, perunaa ja sipulia. Nyt kun sain "vegaanisesta munakkaasta" varsin mojovan version aikaiseksi, oli luonnollinen jatkumo ottaa veganisoitavaksi tämä perunainen versio.
  • Vegaaninen myskikurpitsakeitto
    Myskikurpitsa, eli butternut squash on yksi lempikasviksistani. Olettekohan huomanneet, että minulla on paljon lemppareita? Enkä nyt edes keksi mitään kasvista, josta en hyvin valmistettuna pitäisi. Mutta myskikurpitsalla on vielä oikein eritynen paikka minun sydämeni alapuolella. Nyt siitä tuli keittoa, ja omasta ja puolisoni mielestä aivan erinomaista sellaista.
  • Vegaaninen ”cacio e pepe”
    Julkaisin puolisen vuotta sitten cacio e pepe reseptin Anthony Bourdainin suosikkiravintolasta Roomasta. Resepti on ihan hemmetin hyvä, ja teen sitä usein yksin ollessani. Muu perhe kun ei niin pippurin poltteesta perusta. Kovin ilmastoystävällistä se ei kuitenkaan ole, koska energia tulee enimmäkseen juustosta. Kun Instagramissa @indiejoonas laittoi oman kuvan omasta cacio e pepestään ja tarvitsin itselleni lounasta, niin siitä se ajatus sitten lähti. Eikö kaikki muka kehittele uusia reseptejä lounastauollaan?
  • Maa-artisokkarisotto
    Maa-artisokka on hurjan hienostuneen makuinen loppusyksyn aarre, joka kuuluu lempikasviksiini. Risotto taas on lempilisäkkeitäni, joten oli vähintäänkin luonnollista yhdistää nämä kaksi kiinnostuksen kohdetta.
  • Vegaaninen ”yrttimunakas”
    Olen tehnyt useammallakin ohjeella vunakasta kikhernejauhoista, mutta aina yhtä laihoin tuloksin. Ostin Kala Namak -suolaakin saadakseni siihen kananmunamaisen rikinkatkuisen maun. Joo, toimiihan se tavallaan, mutta rikki ei saa peitettyä sitä, että suutuntuma on rikki, jostain leivän ja tiskirätin välimaastosta. Halusin jotain klassisen ranskalaisen omeletin kaltaista, pehmeää ja sisältä vielä kosteaa. Sitten aloin tutkia maailmalta kikhernekakkusia, ja avainsana oli "farinata".
  • Sorsapuiston munakoisot
    Sorsapuiston silakat on legendaarinen tamperelainen silakkaherkku vuosikymmenten takaa. Niitä tarjoiltiin Sorsapuiston Grillissä uuniperunan kanssa katajakiulusta. Nyt kun on uusien perunoiden sesonki ja on myös vähän muotia kehitellä erilaisia munakoisosillejä, niin siitä se ajatus sitten lähti. Tämä resepti on paitsi herkullinen, myös täysin vegaaninen.
  • Vegaaninen coleslaw
    Teen coleslaw'ta Strömsön keittokirjan ohjeella melko usein. Vi älskar dig, Michael Björklund! Coleslaw'n yleisin ongelma on se, että siitä tulee liian vetistä. Michaelin reseptissä ongelma on ratkaistu suolaamalla ja puristamalla kasviksista ylimääräiset vedet pois. Virittelin reseptistä täysin vegaanisen version.
  • Crème Ninon
    …eli vähän hienompi, samppanjalla viimeistelty hernesosekeitto. Crème Ninon on monien lähteiden mukaan ranskalainen klassikko, mutta esimerkiksi ranskalaisen keittotaidon tuhatsivuinen hakuteos Larousse Gastronomique ei tunne sitä. Netistä löytyvät, lähinnä suomen- ja ruotsinkieliset reseptit antavat myös ymmärtää, ettei kovin ranskalaisesta reseptistä ole kyse. Sylttytehdas vaikuttaakin olevan Tukholman Operakällaren ja keittiömestari Waldemar Ekegårdh joskus ennen 1950-lukua.
  • Pitsireunaiset vegaaniset pinaattiletut
    Kuten linkkiperjantaissa taannoin mainitsin, meillä syödään aika usein pinaattilettuja Safkaa-kirjan reseptillä. Ja kun onnistuin hyvällä menestyksellä veganisoimaan blinireseptin, siitä se ajatus sitten lähti. Miten tehdä ihanan pitsireunaiset, ohuen ohuet vegaaniset pinaattiletut, kun netti pursuaa paksuja eineslettuja muistuttavia?