arkihifi

  • Sorsapuiston munakoisot
    Sorsapuiston silakat on legendaarinen tamperelainen silakkaherkku vuosikymmenten takaa. Niitä tarjoiltiin Sorsapuiston Grillissä uuniperunan kanssa katajakiulusta. Nyt kun on uusien perunoiden sesonki ja on myös vähän muotia kehitellä erilaisia munakoisosillejä, niin siitä se ajatus sitten lähti. Tämä resepti on paitsi herkullinen, myös täysin vegaaninen.
  • Vegaaninen coleslaw
    Teen coleslaw'ta Strömsön keittokirjan ohjeella melko usein. Vi älskar dig, Michael Björklund! Coleslaw'n yleisin ongelma on se, että siitä tulee liian vetistä. Michaelin reseptissä ongelma on ratkaistu suolaamalla ja puristamalla kasviksista ylimääräiset vedet pois. Virittelin reseptistä täysin vegaanisen version.
  • Pitsireunaiset vegaaniset pinaattiletut
    Kuten linkkiperjantaissa taannoin mainitsin, meillä syödään aika usein pinaattilettuja Safkaa-kirjan reseptillä. Ja kun onnistuin hyvällä menestyksellä veganisoimaan blinireseptin, siitä se ajatus sitten lähti. Miten tehdä ihanan pitsireunaiset, ohuen ohuet vegaaniset pinaattiletut, kun netti pursuaa paksuja eineslettuja muistuttavia?
  • Cacio e pepe
    Anthony Bourdain, edesmennyt ruokaohjelmien tähti ihastui Roomassa ohjelmaa tehdessään erään ravintolan Cacio e Pepeen. Se on siis pasta, jossa on nimensä mukaisesti lähinnä juustoa ja pippuria. Bourdain jätti ravintolan nimen kertomatta, ettei se menisi pilalle. Se vain oli liian mehukas salaisuus jäädäkseen salaisuudeksi, ja Internet selvitti kyseessä olleen ravintola Roma Sparita. Food Lover’s Odyssey ruokablogaaja selvitteli reseptin oman käyntinsä ja TV-ohjelman perusteella.
  • Vegaaninen lasagne ruusukaalilla ja sienillä
    Lasagne alla Bolognese on niitä ruokia, joista lihan pois jättäminen on erityisen vaikeaa. Mutta koska vegaaninen versio ei kuitenkaan ole täydellinen kopio alkuperäisestä, kannattaa vegaanisena ehkä kokeilla jotain muuta kuin kopiota. Yhdistelin luovasti Kenjin sieni-ruusukaalilasagnea ja toisen lasagnen bechamel-kastiketta. Tuloksena lasagne, joka ei yritäkään matkia lihaa, mutta on silti niin herkullista, että vyötä saa löysätä.
  • Vegaaniset blinit
    Isäni tekee aivan käsittämättömän hyviä blinejä. Niissä maistuu tattari, mutta ei liikaa. Hapokkuus on juuri kohdillaan ja ovat kuohkeita kuin mitkä. Olen itsekin tehnyt samalla reseptillä useampaan otteeseen, eikä niistä hullumpia ole tullut silloinkaan. Reseptin unholaan jäänyt alkuperäkin löytyi pienellä googlauksella. Kun ei kuitenkaan ole tapanani julkaista muiden reseptejä sellaisenaan, päätin tehdä siitä vegaanisen version, jossa kuitenkin säilyvät alkuperäisen reseptin parhaat puolet.
  • Maailman paras munakokkeli
    Ja yksinkertaisin. Siinä, että tulee vuosien harjoittelun myötä kohtuullisen hyväksi harrastajakokiksi, on yksi paha varjopuoli. Täytyy mennä aika hyvään ravintolaan, ettei ajattelisi itse osaavansa tehdä parempaa. Hotelliaamiaisten lämmin pöytä on ongelmakenttä pahimmasta päästä. Mausta päätellen "munakokkeli" tehdään jostain jauheesta ja ylikypsennetään tiiliskiveä muistuttavaksi. Kun kokkelin pitäisi olla ihanan kostean valuvaa, tuoreista munista. Drool...
  • Munakoisopasta
    Jos pitäisi nimetä oma suosikkivihannekseni, munakoiso olisi aika vahvoilla. Yksi lempiruuistani on "melanzane alla parmigiana". Se on kuitenkin aika työläs ja rasvainen. Tämä munakoisopasta on samaa makumaailmaa vähän pienempitöisenä ja kevyempänä, vaikka ei mitään laihduttajan ruokaa olekaan.
  • Vegecarbonara
    Pasta carbonara, eli miilunpolttajan spagetti on meillä ollut jo pitkään yksi suosikkiruuista. Kun halusin lähteä reseptiä "vegeämään", vastaan tuli aika paljon sienipohjaisia reseptejä. Sienet pekonin korvikkeena eivät ole toistaiseksi onnistuneet minua vakuuttamaan. Jostain sitten keksin aurinkokuivatun tomaatin, joka sitten toimiikin hyvin saman tyyppisenä umamin antajana kuin esikuvansa. Resepti on kaiken kaikkiaan herkullinen.