hifihifi

  • Crème Ninon
    …eli vähän hienompi, samppanjalla viimeistelty hernesosekeitto. Crème Ninon on monien lähteiden mukaan ranskalainen klassikko, mutta esimerkiksi ranskalaisen keittotaidon tuhatsivuinen hakuteos Larousse Gastronomique ei tunne sitä. Netistä löytyvät, lähinnä suomen- ja ruotsinkieliset reseptit antavat myös ymmärtää, ettei kovin ranskalaisesta reseptistä ole kyse. Sylttytehdas vaikuttaakin olevan Tukholman Operakällaren ja keittiömestari Waldemar Ekegårdh joskus ennen 1950-lukua.
  • Cacio e pepe
    Anthony Bourdain, edesmennyt ruokaohjelmien tähti ihastui Roomassa ohjelmaa tehdessään erään ravintolan Cacio e Pepeen. Se on siis pasta, jossa on nimensä mukaisesti lähinnä juustoa ja pippuria. Bourdain jätti ravintolan nimen kertomatta, ettei se menisi pilalle. Se vain oli liian mehukas salaisuus jäädäkseen salaisuudeksi, ja Internet selvitti kyseessä olleen ravintola Roma Sparita. Food Lover’s Odyssey ruokablogaaja selvitteli reseptin oman käyntinsä ja TV-ohjelman perusteella.
  • Vegaaniset blinit
    Isäni tekee aivan käsittämättömän hyviä blinejä. Niissä maistuu tattari, mutta ei liikaa. Hapokkuus on juuri kohdillaan ja ovat kuohkeita kuin mitkä. Olen itsekin tehnyt samalla reseptillä useampaan otteeseen, eikä niistä hullumpia ole tullut silloinkaan. Reseptin unholaan jäänyt alkuperäkin löytyi pienellä googlauksella. Kun ei kuitenkaan ole tapanani julkaista muiden reseptejä sellaisenaan, päätin tehdä siitä vegaanisen version, jossa kuitenkin säilyvät alkuperäisen reseptin parhaat puolet.
  • Kukkakaalipyree
    Tämä on toinen osa eeppisestä trilogiasta: neljä valkoista pyreetä. Kukkakaalista saa kyllä todella kermaista ja maukasta ilmankin maitotuotteita, mutta sellainen versio jääköön nyt toiseen kertaan. Nyt käytetään voita ja maitoa. Tällä pyreellä on kaksi salaisuutta. Kuten palsternakkapyreessä, nytkään ei päästetä kasviksen aromeja karkuun keitinveteen. Toisekseen etikka, ja erityisesti sherryviinietikka tuo makuun juuri sopivan terän.
  • Vegaaninen myskikurpitsapyree
    Myskikurpitsapyree oli tämän blogin ensimmäisiä reseptejä, mutta se oli pitkään ilman kuvia, koska olin kirjoittanut reseptin ennen vegehifin aikaa. Nyt otin kuvat ja päätin samalla Vegaanihaasteen kunniaksi tehdä vegaanisen version. Tämä itse kehitelty pyree on aivan taivaallista, vaikka sen itse sanonkin. Kurpitsan paahtaminen tuo makuun ja väriin syvyyttä, vaahterasiirappi sopivasti makeutta.
  • ”Eggs Benedict” tomaatilla
    Eggs Benedict on klassikko kun haluaa vetää aamupalaöverit. En välitä siitä, että se ei ole varsinaista terveysruokaa, mutta nyt ajattelin välittää siitä, että se ei ole kasvisruokaa. Olennaiset osat Benedictiä ovat hollandaise-kastike ja uppomuna. Ne ovat niin kaukana vegaanisesta, etten lähde nyt sitä matkaa kulkemaan. Ovo-laktoon taas päästään korvaamalla pekoni kasvisversiolla. En ole koskaan erityisemmin Benedictiin kuuluvasta paksusta kinkunomaisesta kanadalaisesta pekonista pitänytkään.
  • Palsternakkapyree
    Muuten olen sitä mieltä, että palsternakkaa käytetään aivan liian vähän. Maku muistuttaa aika tavalla porkkanaa, mutta on aromaattisempi. Vaalea väri tekee siitä gourmet-keittiössä paljon porkkanaa monikäyttöisemmän. Tämä palsternakkapyree olisi kotonaan vähän paremmassakin ravintolassa.
  • Hollandaise-kastike
    Yhtä epäterveellinen kuin herkullinen hollandaise-kastike on yksi viidestä ranskalaisesta äitikastikkeesta (sauce mère). Se on vaikean kastikkeen maineessa, ja itsekin olen saanut kastikkeen juoksettumaan useasti. Mutta tällä reseptillä en koskaan.
  • Kesäkurpitsarisotto
    Eräänä kauniina päivänä halusin kokeilla vegaanisen risoton tekemistä, ja kotoa löytyi pari pientä kesäkurpitsaa vailla suuntaa. Ja pienempi on ehdottomasti parempi kesäkurpitsoiden tapauksessa. Väittävät, että noin 20-senttisenä kerääminen maksimoi kokonaissadon. Yhdistelin yleisiä vegaanirisottojen ohjeita kesäkurpitsarisoton ohjeisiin. Ja herkullistahan siitä tuli. Ohje on reilu annos kahdelle, mutta saattaa olla, että ensimmäisellä kerralla söin kaiken yksin.
  • Myskikurpitsapyree
    Myskikurpitsa, englanniksi butternut squash, on kuulunut suosikkeihimme jo ennen kuin se oli muotia. Ennen kuin olimme koskaan nähneet niitä myynnissä Suomessa, olimme rouvan kanssa jo tuoneet niitä matkalaukussa Münchenistä ja Lontoosta. Meitä pitivät varmasti outoina sekä matkakumppanit, että matkalaukkujen läpivalaisijat. Nyt kun sitä on saanut ihan omasta lähikaupastakin, on tullut kokeiltua monenlaisia reseptejä, erityisesti keittoja. Tämä itse kehitelty pyree on aivan taivaallista, vaikka sen itse sanonkin. Sekä kurpitsan, että voin paahtaminen tuo makuun ja väriin syvyyttä, vaahterasiirappi sopivasti makeutta.