vegaaninen

  • Vegaaninen ”lasagne alla Bolognese”
    Totesin ruusukaali-sienilasagnen kohdalla Lasagne alla Bolognesen olevan niitä ruokia, joista lihan pois jättäminen on erityisen haastavaa. Nyt kuitenkin halusin ottaa haasteen vastaan. Enkä halunnut veganisoida yleisesti jauhelihalasagnea, vaan nimenomaan bolognalaisen lasagnen.
  • Maailman paras hummus
    Tarina kertoo, että Amerikassa "maailman suurin" määritellään niin, että katsotaan vasempaan ja oikeaan, ja tittelin saa jos ei suurempaa näy. Tämä silkkisen sileä hummus kuivatuista kikherneistä osuu ainakin napakymppiin omien hummusihanteideni kanssa, enkä ole koskaan missään saanut parempaa, joten eiköhän "maailman paras hummus" ole ihan ansaittu arvonimi.
  • Vegaaninen spaghetti alla puttanesca
    Nimi tarkoittaa huoran spagettia, ja ruokalajin alkuperästä liikkuu mielikuvituksellisia tarinoita. Se oli nopea ruoka asiakkaiden välissä tai tuoksu houkutteli asiakkaita. Pidän uskottavampana tarinaa, jossa 1950-luvulla ravintolan asiakkaat pyysivät ravintoloitsijaa "facci una puttanata qualsiasi", eli "kyhäämään jotain kasaan" kun ruokalistan mukaiset ainekset olivat päässet loppumaan.
  • Vegaaninen espanjalainen tortilla
    Espanjalainen tortilla, tortilla Española tai perunatortilla, tortilla de patatas on tapaksien kunkku ja arjen pelastus. Sen voi tehdä silloin kun kaapeissa "ei ole mitään". Aineksina on kananmunia, perunaa ja sipulia. Nyt kun sain "vegaanisesta munakkaasta" varsin mojovan version aikaiseksi, oli luonnollinen jatkumo ottaa veganisoitavaksi tämä perunainen versio.
  • Vegaaninen myskikurpitsakeitto
    Myskikurpitsa, eli butternut squash on yksi lempikasviksistani. Olettekohan huomanneet, että minulla on paljon lemppareita? Enkä nyt edes keksi mitään kasvista, josta en hyvin valmistettuna pitäisi. Mutta myskikurpitsalla on vielä oikein eritynen paikka minun sydämeni alapuolella. Nyt siitä tuli keittoa, ja omasta ja puolisoni mielestä aivan erinomaista sellaista.
  • Vegaaninen ”cacio e pepe”
    Julkaisin puolisen vuotta sitten cacio e pepe reseptin Anthony Bourdainin suosikkiravintolasta Roomasta. Resepti on ihan hemmetin hyvä, ja teen sitä usein yksin ollessani. Muu perhe kun ei niin pippurin poltteesta perusta. Kovin ilmastoystävällistä se ei kuitenkaan ole, koska energia tulee enimmäkseen juustosta. Kun Instagramissa @indiejoonas laittoi oman kuvan omasta cacio e pepestään ja tarvitsin itselleni lounasta, niin siitä se ajatus sitten lähti. Eikö kaikki muka kehittele uusia reseptejä lounastauollaan?
  • Vegaaninen ”yrttimunakas”
    Olen tehnyt useammallakin ohjeella vunakasta kikhernejauhoista, mutta aina yhtä laihoin tuloksin. Ostin Kala Namak -suolaakin saadakseni siihen kananmunamaisen rikinkatkuisen maun. Joo, toimiihan se tavallaan, mutta rikki ei saa peitettyä sitä, että suutuntuma on rikki, jostain leivän ja tiskirätin välimaastosta. Halusin jotain klassisen ranskalaisen omeletin kaltaista, pehmeää ja sisältä vielä kosteaa. Sitten aloin tutkia maailmalta kikhernekakkusia, ja avainsana oli "farinata".
  • Sorsapuiston munakoisot
    Sorsapuiston silakat on legendaarinen tamperelainen silakkaherkku vuosikymmenten takaa. Niitä tarjoiltiin Sorsapuiston Grillissä uuniperunan kanssa katajakiulusta. Nyt kun on uusien perunoiden sesonki ja on myös vähän muotia kehitellä erilaisia munakoisosillejä, niin siitä se ajatus sitten lähti. Tämä resepti on paitsi herkullinen, myös täysin vegaaninen.
  • Vegaaninen coleslaw
    Teen coleslaw'ta Strömsön keittokirjan ohjeella melko usein. Vi älskar dig, Michael Björklund! Coleslaw'n yleisin ongelma on se, että siitä tulee liian vetistä. Michaelin reseptissä ongelma on ratkaistu suolaamalla ja puristamalla kasviksista ylimääräiset vedet pois. Virittelin reseptistä täysin vegaanisen version.
  • Pitsireunaiset vegaaniset pinaattiletut
    Kuten linkkiperjantaissa taannoin mainitsin, meillä syödään aika usein pinaattilettuja Safkaa-kirjan reseptillä. Ja kun onnistuin hyvällä menestyksellä veganisoimaan blinireseptin, siitä se ajatus sitten lähti. Miten tehdä ihanan pitsireunaiset, ohuen ohuet vegaaniset pinaattiletut, kun netti pursuaa paksuja eineslettuja muistuttavia?