Perusvälineistöä

Vegekokkailu ei sinänsä poikkea välineiltään juuri lihaisammasta serkustaan, mutta halusin silti kirjoittaa muutaman sanan itselleni tärkeistä välineistä. Saatan olla hiukan amerikkakeskeinen, koska tärkeimpiä vaikuttajiani ovat olleet Alton Brown ja J. Kenji López-Alt. Yksittäisen kotikokin resursseilla ei saa tuotettua tutkittua tietoa, mutta se ei estä minua esittämästä mielipidettäni. Mikään valmistaja tai kauppa ei ole myöskään siihen taloudellisesti vaikuttanut.

Kokkiveitsi ja leikkuulauta

Kunnon kokkiveitsi on hifistelykokin tärkein väline. Oma aarteeni on Wüsthof Classic, enkä keksi siitä moitteen sanaa. Leikkuulaudaksi taas kelpaa vain massiivipuinen, jonka pidän hyvässä kunnossa öljyämällä säännöllisesti pellavaöljyllä.

Mutta jos olen ihan rehellinen, jaksan ottaa hifistelyveitsen esiin vain silloin kun täytyy pilkkoa suurempia määriä. Paljon useammin käteen osuu Victorinoxin parin kympin Fibrox-sarjan kokkiveitsi, jonka raaskin heittää käytön jälkeen tiskikoneeseen, ja jota ei pelota myöskään teroittaa (vaikka senkin teen liian harvoin).

Sama juttu leikkuulaudan kanssa. Enemmän tulee käytettyä muovisia, jotka voi tiskata koneessa. Enkä edes muista koska olisin puisen lautani öljynnyt.

Jos hifistelyveitsi sopii pirtaasi, täältä voit lukea arvosteluja.

Hedelmäveitsinä meillä on useampi Victorinox. Ovat mukavia käyttää ja pysyvät pitkään terävinä.

Edit: Nyt sain synttärilahjaksi myös Wüsthof Classic -sarjan hedelmäveitsen. On hieno peli, mutta käsintiskaus siinäkin vähän rajoittaa käyttöä.

Vaaka

Itse en pärjäisi ilman digitaalista vaakaa. Mielelläni suosin reseptejä, joissa on käytetty painomittoja tilavuusmittojen sijasta. Erityisesti jauhojen mittaaminen desimitoilla on aivan arpapeliä.

Oma vaakani on viimeisiään vetelevä Philips, mutta seuraava vaakani on todennäköisesti Edit: Uusi vaakani on OXO Good Grips, joka pärjäsi parhaiten Serious Eats vertailussa.

Kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin:

  • Kauanko taaraus säilyy muistissa?
  • Onko lukema tarkka myös silloin kun taaraus on tehty vaikkapa  parin kilon kattilan kanssa?
  • Yrittääkö vaaka korjata lukeman nollaan kun lisäät vähän kerrallaan?
  • Ja muutenkin, kuinka tarkka on pienillä määrillä?

Edit: OXO pärjää aika hyvin näissä kaikissa. Pientä nollaankorjausongelmaa on. Näytön saa myös irroitettua jos päälle laittaa jotain isoa, joka peittäisi sen.

Omistan myös lusikkavaa’an, joka on kätevä muutaman gramman punnitsemiseen. Gramman osiin tuon mallin tarkkuus ei vain oikein riitä. Parempaakaan vaihtoehtoa en ole vielä löytänyt.

Sauvasekoitin

Aika usein tulee tarvetta saada jotain soseeksi. Sauvasekoitin on siihen käyttöön halvempi ja menee pienempään tilaan kuin tehosekoitin. Sauvasekoittimella onnistuu myös vaikkapa keittojen soseutus suoraan kattilassa, ja sauvan peseminen on helpompaa kuin tehosekoittimen.

Jos et vielä omista, osta Bamix, mutta kyllä ihan perus-Braunitkin toimivat.

Tehosekoitin

Edit: Ostin edellisen Kenwoodin yleiskoneen lisäosan tilalle kunnollisen Blendtecin tehosekoittimen. Voi veljet, miten niissä onkaan eroa. Siinä, missä hernesosekeittoa aiemmin tehdessä kuorimössöä jäi siivilään vaikka kuinka paljon, nyt lähes koko keitto solahtaa siivilästä läpi noin vain. Ja värikin on hehkeän vihreä.

Mitat

Vaikka kuinka pitäisi painomitoista, tulevat tilavuusmitatkin joskus aina tarpeeseen. Omat työhevoseni ovat reilun puolen litran ja desin teräsmitat, sekä teräksiset mittalusikat: ruokalusikka, kokonainen, puolikas ja neljäsosateelusikka. Jotkut käyttävät mittalusikkasarjaa yhteen kytkettynä, jolloin lusikka pitää puhdistaa heti käytön jälkeen. Meillä taas on pari mittalusikkasarjaa irrallaan, ja käytetty lusikka heitetään käytön jälkeen tiskikoneeseen.

Paistinpannu

Valurautapannu on käytännössä ikuinen ja sen saa kuumentaa savuavan kuumaksi. Induktiolieden kanssa se on ihan täydellinen pari. Valurauta ei johda erityisen hyvin lämpöä, joten lämpötilaerojen pitää antaa tasaantua vähän pidemmällä esilämmityksellä.

Meillä on 15 vuotta vanha ruotsalainen Gense Le Gourmet pannu, joka on edelleen kuin uusi. Valurautapannu vaatii hoitoa, mutta hoito on helpompaa kuin monet kuvittelevat.  Luonnollisesti valurauta vaatii käsitiskauksen, mutta pannun saa pestä tiskiaineella ja siinä saa paistaa suolattuja ruokia. Pesun jälkeen tarvitaan vain huolellinen kuivaus (itse kuumennan liedellä vielä niin, että loputkin vedet haihtuvat) ja ruokaöljyä pintaan.

Kun ei tarvita todella kuumaa pannua, laiska minä valitsee kuitenkin usein vähän helpomman non-stick pannun, vaikka niitäkin meillä pestään käsin. Swiss Diamondin pannut ovat ainakin toistaiseksi kestäneet pitkään kovaa käyttöä.

Hiiliteräspannuja, erityisesti merkkiä De Buyer, olen kuullut kehuttavan, mutta itse en ole vielä kokeillut. Ne ovat valurautapannua kevyempiä, mutta käsittääkseni muuten aika samanlaisia käyttää.

Lämpömittari

Vaikka lämpömittari ei olekaan vegekokkailussa yhtä oleellinen kuin lihaa kypsentäessä, ei kyseessä ole ollenkaan turhake.

Itselläni on kaksi brittiläisen ETI:n valmistamaa mittaria: Thermapen pikamittari ja ChefAlarm paistomittari/ajastin. Hyvin toimivat, vaikka Thermapen ei ihan pidäkään lupaustaan kolmen sekunnin mittausajasta. Nykyään on tosin olemassa uudempikin malli. Samoja mittareita myydään Amerikassa merkillä Thermoworks.

Pihdit

Olen tykästynyt omiin OXO Good Grips pihteihini. Silikonikourilla saa hyvän otteen ja lukitusmekanismi toimii todella kätevästi.

Mandoliini

Kun tarvitsee siivuttaa tai suikaloida suuri määrä kasviksia, mandoliini tulee tarpeeseen. Pienemmät määrät hoituvat helpommin kokkiveitsellä. Mandoliinin tiskaaminen kun on työläämpää. Meidän on merkkiä Küchenprofi, joka on ihan jämäkkä ja toimiva. Eniten hehkutusta olen kuitenkin kuullut japanilaisesta Benrineristä.

Raastin

En ole vielä saanut aikaiseksi hankkia, mutta Microplane -merkkiset ovat kuulemma huippuja. Esimerkiksi inkivääristä tulee tavallisella raastimella mehua ja käteen jää läjä inkiväärin ”karvoja”. Microplanessa jokainen raastimen aukko on veitsen terävä ja huhujen mukaan inkivääristäkin tulee oikeasti raastetta. Inkiväärin voi muuten myös pakastaa kuorittuna, ja jäiseen kalikkaan pystyy vähän huonompikin raastin.

Kuorimaveitsi

Perinteisistä perinteisin kääntyvä teräksinen malli on toiminut hyvin ja kestänyt tosi pitkään.  Porkkanat ja muut pitkämäiset saa kuorittua vähän nopeammin Y-mallisella (tuota nimenomaista mallia en ole koskaan kokeillut), mutta yhdelläkin pärjää.

Edit: Ostin yo. kuvan mukaisen Microplane kuorimaveitsen, ja sehän on aivan mahtava. Kahvasta saa hyvän otteen, terä liikkuu sopivasti ja pysyy kiinni (kröhöm, Victorinox). Tällä ei tule rakkoja, kuten perinteisellä teräksisellä himmelillä.

Kattilat

En nyt lähde suosittelemaan mitään kattilamerkkiä tai kokoja, mutta parhaissa on alumiiniydin ja sen molemmilla puolilla teräskuori. Alumiini johtaa lämpöä paljon terästä paremmin, joten kattila lämpenee tasaisesti.

Ja muuta välttämätöntä

Kaikki tietysti tarvitsevat vaikkapa kauhoja, kulhoja, siivilän, vatkaimen, uunipellin ja -vuoan, mutta näissä ei ole niin paljon tilaa hifistelylle, että lähtisin mitään erityisesti suosittelemaan.

Sous vide -kokkauksesta kirjoitan vielä joskus erikseen, eikä sirkulaattori kuulu vegekokin vakiotyökaluihin, vaikka olisikin vegehifistelijä.

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *