Mietin tätä blogia varten havainnollista tapaa kuvata ruokien ilmastoystävällisyyttä. Olen nähnyt mm. ruoka-annoksen päästöjen vertailua autolla ajamisen päästöihin, ja joskus käytän tapaa itsekin. Siinä kuitenkin vertaillaan kuitenkin appelsiineja omenoihin, kuten sanonta kuuluu. Sen sijaan halusin verrata vaikkapa risottoa johonkin universaaliin ruokaan. Ja mikäpä olisi sen universaalimpi kuin Big Mac? Se on käytössä muissakin indekseissä ja McDonald’s ilmoittaa sen ainekset grammojen tarkkuudella, joten päästöt on helppoa laskea laskurillani siinä missä omien reseptienikin. Se ei ole edes kovin epärealistinen kauhuskenaario, vaan on oikeasti ihmisiä, joiden ruokavalioon kuuluu suhteessa yhtä paljon lihaa kuin Big Macissa. Kuitenkin kyseessä on siinä määrin pahis-ruoka, että omien reseptieni jalanjälki näyttää aika hyvältä, varsinkin kun käyttämäni aineisto ilmoittaa naudanlihalle vielä keskimääräistä lähdettä suuremmat päästöt. Lisää  tietoja käyttämästäni aineistosta löytyy aiemmasta artikkelistani.

Taaskaan en halunnut vertailla päästöjä (eri kokoista) annosta kohti tai painoyksikköä kohti. Järkevin mittari on mielestäni päästöt per ruuan energia. Laskurini kertoo, että Bic Macin CO2-ekv päästöt ovat n. 9,5  kg, josta pihvin osuus on 9 kg.  Energiasisältö on n. 600 kcal, eli 15,2 kg CO2-ekv / 1000 kcal. Kun lasken resepteistänikin saman kg CO2-ekv / 1000 kcal arvon ja jaan sen Big Macin vastaavalla, saan prosenttiluvun joka kuvaa päästöjä suhteessa Big Maciin.

Esimerkiksi kesäkurpitsarisoton indeksi on 7%. Tämä tarkoittaa, että kun vertaillaan samaa energiamäärää risotosta ja Big Macista,  risoton hiilijalanjälki on vain 7% Big Macin jalanjäljestä. Siis reilusti alle kymmenesosa, eikä vain esimerkiksi 7 % pienempi. Mitä pienempi numero, sen parempi. Jos koko vuoden energiantarpeen täyttäminen Bic Maceilla tuottaa n. 11 tonnia (suurempi kuin suomalaisen keskimääräinen kokonaistuotto), risotolla selviää alle 800 kilon hiilijalanjäljellä. Syömällä pelkkää naudanlihaa (indeksi 536 %, ja vielä hetki sitten kuvittelin esimerkkiä täysin epärealistiseksi) vuoden päästöt olisivat 59 tonnia. Syömällä (tai siis juomalla) pelkkää auringonkukkaöljyä (indeksi 3 %, ja tätä pidän edelleen epärealistisena) pääsisi n. 300 kilon hiilijalanjälkeen vuodessa. Tästä esimerkistä nokkelimmat havaitsevat indeksistäni pienen ongelman. Se suosii paljon kasvirasvaa sisältäviä ruokia.    

Laskeskelin huvin vuoksi myös Big Mac proteiini-ilmastoindeksejä. Siitä ei tullut kovin tarttuva nimi. Lyhyesti siis vertaillaan ”g CO2-ekv / g proteiinia” laskelmien suhdetta. Esimerkiksi yllä esimerkkinä käytetty kesäkurpitsarisotto saa indeksiksi 24 %, tofusta tehdyn vegaanisen shahi paneerin indeksi on 15,5 %, pelkän tofun 14 %. Kananlihan indeksi on myös 15,5 %, kananmunan 14 %.

Hiilijalanjäljen koko totuus on monimutkainen. Aina pellolta indeksin painotuksiin asti.  Proteiinin ottaminen jotenkin mukaan toisi indeksin vähän lähemmäksi oikeaa maailmaa, mutta mukana häviäisi paljon yksinkertaisuutta ja ymmärrettävyyttä. Kypsennyksen energian hiilijalanjäljen mukaan tuominen tekisi asioista vielä monimutkaisempia. Siksi ajattelin pitäytyä alkuperäisessä Big Mac ilmastoindeksissäni.

Aika siisti mittari, vai mitä?