Keittiöissä ympäri maailman liikkuu kaikenlaisia ruokamyyttejä, jotka ovat siirtyneet sukupolvilta toisille. Kokkiperinteeseen tuntuu kuuluvan paremminkin kuuliainen tottelevaisuus kuin vanhojen ”totuuksien” kyseenalaistaminen (tämäkin saattaa olla virheellinen myytti), joten kovin ahkerasti myyttejä ei ole myöskään kyseenalaistettu. Onneksi on Internet.

Umami on yksi viidestä kielen aistimasta perusmausta. Tuoksu on tietysti myös tärkeä ja paljon vivahteikkaampi osa ruuan aistimista, mutta todellisten makujen perustuksen pitää kuitenkin olla kunnossa. Umamille ei tietääkseni ole kunnollista suomennosta, mutta joskus olen nähnyt käytettävän termiä "lihaisa". Kasvissyöjänkään ei silti kannata jäädä ilman umamia.

Vegekokkailu ei sinänsä poikkea välineiltään juuri lihaisammasta serkustaan, mutta halusin silti kirjoittaa muutaman sanan itselleni tärkeistä välineistä. Saatan olla hiukan amerikkakeskeinen, koska tärkeimpiä vaikuttajiani ovat olleet Alton Brown ja J. Kenji López-Alt. Yksittäisen kotikokin resursseilla ei saa tuotettua tutkittua tietoa, mutta se ei estä minua esittämästä mielipidettäni. Mikään valmistaja tai kauppa ei ole myöskään siihen taloudellisesti vaikuttanut.