• Vegaaniset blinit
    Isäni tekee aivan käsittämättömän hyviä blinejä. Niissä maistuu tattari, mutta ei liikaa. Hapokkuus on juuri kohdillaan ja ovat kuohkeita kuin mitkä. Olen itsekin tehnyt samalla reseptillä useampaan otteeseen, eikä niistä hullumpia ole tullut silloinkaan. Reseptin unholaan jäänyt alkuperäkin löytyi pienellä googlauksella. Kun ei kuitenkaan ole tapanani julkaista muiden reseptejä sellaisenaan, päätin tehdä siitä vegaanisen version, jossa kuitenkin säilyvät alkuperäisen reseptin parhaat puolet.
  • Maailman paras munakokkeli
    Ja yksinkertaisin. Siinä, että tulee vuosien harjoittelun myötä kohtuullisen hyväksi harrastajakokiksi, on yksi paha varjopuoli. Täytyy mennä aika hyvään ravintolaan, ettei ajattelisi itse osaavansa tehdä parempaa. Hotelliaamiaisten lämmin pöytä on ongelmakenttä pahimmasta päästä. Mausta päätellen "munakokkeli" tehdään jostain jauheesta ja ylikypsennetään tiiliskiveä muistuttavaksi. Kun kokkelin pitäisi olla ihanan kostean valuvaa, tuoreista munista. Drool...
  • Kukkakaalipyree
    Tämä on toinen osa eeppisestä trilogiasta: neljä valkoista pyreetä. Kukkakaalista saa kyllä todella kermaista ja maukasta ilmankin maitotuotteita, mutta sellainen versio jääköön nyt toiseen kertaan. Nyt käytetään voita ja maitoa. Tällä pyreellä on kaksi salaisuutta. Kuten palsternakkapyreessä, nytkään ei päästetä kasviksen aromeja karkuun keitinveteen. Toisekseen etikka, ja erityisesti sherryviinietikka tuo makuun juuri sopivan terän.
  • Linkkiperjantai: Arkihifiä
    Arkiruoka on välillä vähän hankala juttu. Jotenkin tuntuu siltä, että kasvisruuassa pysytteleminen vaatii hiukan enemmän suunnitelmallisuutta kuin mihin karnivorona tottui. Tähän linkkiperjantai-artikkeliin olen koonnut muutaman hyväksi havaitun reseptin, joissa itselläni ei ole osaa eikä arpaa.
  • Vegaaninen myskikurpitsapyree
    Myskikurpitsapyree oli tämän blogin ensimmäisiä reseptejä, mutta se oli pitkään ilman kuvia, koska olin kirjoittanut reseptin ennen vegehifin aikaa. Nyt otin kuvat ja päätin samalla Vegaanihaasteen kunniaksi tehdä vegaanisen version. Tämä itse kehitelty pyree on aivan taivaallista, vaikka sen itse sanonkin. Kurpitsan paahtaminen tuo makuun ja väriin syvyyttä, vaahterasiirappi sopivasti makeutta.
  • ”Eggs Benedict” tomaatilla
    Eggs Benedict on klassikko kun haluaa vetää aamupalaöverit. En välitä siitä, että se ei ole varsinaista terveysruokaa, mutta nyt ajattelin välittää siitä, että se ei ole kasvisruokaa. Olennaiset osat Benedictiä ovat hollandaise-kastike ja uppomuna. Ne ovat niin kaukana vegaanisesta, etten lähde nyt sitä matkaa kulkemaan. Ovo-laktoon taas päästään korvaamalla pekoni kasvisversiolla. En ole koskaan erityisemmin Benedictiin kuuluvasta paksusta kinkunomaisesta kanadalaisesta pekonista pitänytkään.
  • Palsternakkapyree
    Muuten olen sitä mieltä, että palsternakkaa käytetään aivan liian vähän. Maku muistuttaa aika tavalla porkkanaa, mutta on aromaattisempi. Vaalea väri tekee siitä gourmet-keittiössä paljon porkkanaa monikäyttöisemmän. Tämä palsternakkapyree olisi kotonaan vähän paremmassakin ravintolassa.
  • Vegehifi on paikka, jossa kasvisruoka (vege) ja gourmet (hifi) kohtaavat. On täällä arkiruokaakin, mutta tarkoitus on niissäkin hifistellä hiukan, vaikka fine dining ei olisikaan tavoitteena. Osa resepteistä on vegaanisia, kaikki ainakin lakto-ovovegetaarisia. Kirjoittelen myös ilmastosta ja ruuanlaiton perusteista kasvisruuan vinkkelistä.
  • Munakoisopasta
    Jos pitäisi nimetä oma suosikkivihannekseni, munakoiso olisi aika vahvoilla. Yksi lempiruuistani on "melanzane alla parmigiana". Se on kuitenkin aika työläs ja rasvainen. Tämä munakoisopasta on samaa makumaailmaa vähän pienempitöisenä ja kevyempänä, vaikka ei mitään laihduttajan ruokaa olekaan.
  • Linkkiperjantai: Sabich
    Sabich on israelilaista katuruokaa parhaimmillaan, ja se on täysin syyttä jäänyt falafel-pitan varjoon. Pitaleivän väliin laitetaan paistettua munakoisoa, keitettyä kananmunaa, hummusta, suolakurkkua ja salaattia. Lopputulos on kokeilemisen arvoinen.