Jos pitäisi nimetä oma suosikkivihannekseni, munakoiso olisi aika vahvoilla. Yksi lempiruuistani on "melanzane alla parmigiana". Se on kuitenkin aika työläs ja rasvainen. Tämä munakoisopasta on samaa makumaailmaa vähän pienempitöisenä ja kevyempänä, vaikka ei mitään laihduttajan ruokaa olekaan.
-
-
Sabich on israelilaista katuruokaa parhaimmillaan, ja se on täysin syyttä jäänyt falafel-pitan varjoon. Pitaleivän väliin laitetaan paistettua munakoisoa, keitettyä kananmunaa, hummusta, suolakurkkua ja salaattia. Lopputulos on kokeilemisen arvoinen.
-
Umami on yksi viidestä kielen aistimasta perusmausta. Tuoksu on tietysti myös tärkeä ja paljon vivahteikkaampi osa ruuan aistimista, mutta todellisten makujen perustuksen pitää kuitenkin olla kunnossa. Umamille ei tietääkseni ole kunnollista suomennosta, mutta joskus olen nähnyt käytettävän termiä "lihaisa". Kasvissyöjänkään ei silti kannata jäädä ilman umamia.
-
Yhtä epäterveellinen kuin herkullinen hollandaise-kastike on yksi viidestä ranskalaisesta äitikastikkeesta (sauce mère). Se on vaikean kastikkeen maineessa, ja itsekin olen saanut kastikkeen juoksettumaan useasti. Mutta tällä reseptillä en koskaan.
-
Mietin tätä blogia varten havainnollista tapaa kuvata ruokien ilmastoystävällisyyttä. Olen nähnyt mm. ruoka-annoksen päästöjen vertailua autolla ajamisen päästöihin, ja joskus käytän tapaa itsekin. Siinä kuitenkin vertaillaan kuitenkin appelsiineja omenoihin, kuten sanonta kuuluu. Sen sijaan halusin verrata vaikkapa risottoa johonkin universaaliin ruokaan. Ja mikäpä olisi sen universaalimpi kuin Big Mac?
-
Kun olin selvitellyt eri ruoka-aineiden jalanjälkeä, ajattelin kypsennyksen olevan merkityksetön kuriositeetti jalanjälkilaskelmissa. Olin tavallaan väärässä. Se, syökö nautansa raakana vai uunissa pitkään haudutettuna mahtuu pyöristysvirheeseen, mutta esimerkiksi kypsennyksen aiheuttamat päästöt ovat samaa luokkaa kuin perunan koko muun elinkaaren.
-
Pasta carbonara, eli miilunpolttajan spagetti on meillä ollut jo pitkään yksi suosikkiruuista. Kun halusin lähteä reseptiä "vegeämään", vastaan tuli aika paljon sienipohjaisia reseptejä. Sienet pekonin korvikkeena eivät ole toistaiseksi onnistuneet minua vakuuttamaan. Jostain sitten keksin aurinkokuivatun tomaatin, joka sitten toimiikin hyvin saman tyyppisenä umamin antajana kuin esikuvansa. Resepti on kaiken kaikkiaan herkullinen.
-
Hampurilaisten ja ranskalaisten tekemisessä itse on aika tavalla hommaa, mutta lopputulos myös palkitsee. Ja tietenkin oikaisumahdollisuuksia on hurjasti. Pihvisuuntauksia on useita, mutta tähän on valittu mustapapupihvi, joka ei yritäkään olla lihaa, mutta on silti todella herkullinen.
-
Kunhan omistaa sauvasekoittimen, majoneesin tekeminen itse on niin helppoa, että kaupan majoneesit saa jäädä hyllyyn. Tämän majoneesin valmistuksen olen oppinut toistakymmentä vuotta sitten Arto Rastaan kastikekurssilla. Jos pitää sitruunaisesta, voi kokeilla myös Kenjin reseptiä.
-
Vegekokkailu ei sinänsä poikkea välineiltään juuri lihaisammasta serkustaan, mutta halusin silti kirjoittaa muutaman sanan itselleni tärkeistä välineistä. Saatan olla hiukan amerikkakeskeinen, koska tärkeimpiä vaikuttajiani ovat olleet Alton Brown ja J. Kenji López-Alt. Yksittäisen kotikokin resursseilla ei saa tuotettua tutkittua tietoa, mutta se ei estä minua esittämästä mielipidettäni. Mikään valmistaja tai kauppa ei ole myöskään siihen taloudellisesti vaikuttanut.