Nimi tarkoittaa huoran spagettia, ja ruokalajin alkuperästä liikkuu mielikuvituksellisia tarinoita. Se oli nopea ruoka asiakkaiden välissä tai tuoksu houkutteli asiakkaita. Pidän uskottavampana tarinaa, jossa 1950-luvulla ravintolan asiakkaat pyysivät ravintoloitsijaa "facci una puttanata qualsiasi", eli "kyhäämään jotain kasaan" kun ruokalistan mukaiset ainekset olivat päässet loppumaan.

Espanjalainen tortilla, tortilla Española tai perunatortilla, tortilla de patatas on tapaksien kunkku ja arjen pelastus. Sen voi tehdä silloin kun kaapeissa "ei ole mitään". Aineksina on kananmunia, perunaa ja sipulia. Nyt kun sain "vegaanisesta munakkaasta" varsin mojovan version aikaiseksi, oli luonnollinen jatkumo ottaa veganisoitavaksi tämä perunainen versio.

Julkaisin puolisen vuotta sitten cacio e pepe reseptin Anthony Bourdainin suosikkiravintolasta Roomasta. Resepti on ihan hemmetin hyvä, ja teen sitä usein yksin ollessani. Muu perhe kun ei niin pippurin poltteesta perusta. Kovin ilmastoystävällistä se ei kuitenkaan ole, koska energia tulee enimmäkseen juustosta. Kun Instagramissa @indiejoonas laittoi oman kuvan omasta cacio e pepestään ja tarvitsin itselleni lounasta, niin siitä se ajatus sitten lähti. Eikö kaikki muka kehittele uusia reseptejä lounastauollaan?

Olen tehnyt useammallakin ohjeella vunakasta kikhernejauhoista, mutta aina yhtä laihoin tuloksin. Ostin Kala Namak -suolaakin saadakseni siihen kananmunamaisen rikinkatkuisen maun. Joo, toimiihan se tavallaan, mutta rikki ei saa peitettyä sitä, että suutuntuma on rikki, jostain leivän ja tiskirätin välimaastosta. Halusin jotain klassisen ranskalaisen omeletin kaltaista, pehmeää ja sisältä vielä kosteaa. Sitten aloin tutkia maailmalta kikhernekakkusia, ja avainsana oli "farinata".

Teen coleslaw'ta Strömsön keittokirjan ohjeella melko usein. Vi älskar dig, Michael Björklund! Coleslaw'n yleisin ongelma on se, että siitä tulee liian vetistä. Michaelin reseptissä ongelma on ratkaistu suolaamalla ja puristamalla kasviksista ylimääräiset vedet pois. Virittelin reseptistä täysin vegaanisen version.

Kuten linkkiperjantaissa taannoin mainitsin, meillä syödään aika usein pinaattilettuja Safkaa-kirjan reseptillä. Ja kun onnistuin hyvällä menestyksellä veganisoimaan blinireseptin, siitä se ajatus sitten lähti. Miten tehdä ihanan pitsireunaiset, ohuen ohuet vegaaniset pinaattiletut, kun netti pursuaa paksuja eineslettuja muistuttavia?