Lasagne alla Bolognese on niitä ruokia, joista lihan pois jättäminen on erityisen vaikeaa. Mutta koska vegaaninen versio ei kuitenkaan ole täydellinen kopio alkuperäisestä, kannattaa vegaanisena ehkä kokeilla jotain muuta kuin kopiota. Yhdistelin luovasti Kenjin sieni-ruusukaalilasagnea ja toisen lasagnen bechamel-kastiketta. Tuloksena lasagne, joka ei yritäkään matkia lihaa, mutta on silti niin herkullista, että vyötä saa löysätä.
-
-
Tämän viikon linkkiperjantain teemana on Espanja. Nimesin jutun ”Tapaksia”, vaikka eipä esimerkiksi Gazpacho-keitto ihan varsinainen tapas ole. Aika moniin tapas-klassikoihin tulee lihaa, kalaa tai äyriäisiä, mutta kyllä hyviä kasvisruokiakin löytyy. Nämä ovat sellaisia, joita meillä tarjottiin vappubrunssilla jokunen vuosi takaperin.
-
Isäni tekee aivan käsittämättömän hyviä blinejä. Niissä maistuu tattari, mutta ei liikaa. Hapokkuus on juuri kohdillaan ja ovat kuohkeita kuin mitkä. Olen itsekin tehnyt samalla reseptillä useampaan otteeseen, eikä niistä hullumpia ole tullut silloinkaan. Reseptin unholaan jäänyt alkuperäkin löytyi pienellä googlauksella. Kun ei kuitenkaan ole tapanani julkaista muiden reseptejä sellaisenaan, päätin tehdä siitä vegaanisen version, jossa kuitenkin säilyvät alkuperäisen reseptin parhaat puolet.
-
Ja yksinkertaisin. Siinä, että tulee vuosien harjoittelun myötä kohtuullisen hyväksi harrastajakokiksi, on yksi paha varjopuoli. Täytyy mennä aika hyvään ravintolaan, ettei ajattelisi itse osaavansa tehdä parempaa. Hotelliaamiaisten lämmin pöytä on ongelmakenttä pahimmasta päästä. Mausta päätellen "munakokkeli" tehdään jostain jauheesta ja ylikypsennetään tiiliskiveä muistuttavaksi. Kun kokkelin pitäisi olla ihanan kostean valuvaa, tuoreista munista. Drool...
-
Tämä on toinen osa eeppisestä trilogiasta: neljä valkoista pyreetä. Kukkakaalista saa kyllä todella kermaista ja maukasta ilmankin maitotuotteita, mutta sellainen versio jääköön nyt toiseen kertaan. Nyt käytetään voita ja maitoa. Tällä pyreellä on kaksi salaisuutta. Kuten palsternakkapyreessä, nytkään ei päästetä kasviksen aromeja karkuun keitinveteen. Toisekseen etikka, ja erityisesti sherryviinietikka tuo makuun juuri sopivan terän.
-
Arkiruoka on välillä vähän hankala juttu. Jotenkin tuntuu siltä, että kasvisruuassa pysytteleminen vaatii hiukan enemmän suunnitelmallisuutta kuin mihin karnivorona tottui. Tähän linkkiperjantai-artikkeliin olen koonnut muutaman hyväksi havaitun reseptin, joissa itselläni ei ole osaa eikä arpaa.
-
Myskikurpitsapyree oli tämän blogin ensimmäisiä reseptejä, mutta se oli pitkään ilman kuvia, koska olin kirjoittanut reseptin ennen vegehifin aikaa. Nyt otin kuvat ja päätin samalla Vegaanihaasteen kunniaksi tehdä vegaanisen version. Tämä itse kehitelty pyree on aivan taivaallista, vaikka sen itse sanonkin. Kurpitsan paahtaminen tuo makuun ja väriin syvyyttä, vaahterasiirappi sopivasti makeutta.
-
Eggs Benedict on klassikko kun haluaa vetää aamupalaöverit. En välitä siitä, että se ei ole varsinaista terveysruokaa, mutta nyt ajattelin välittää siitä, että se ei ole kasvisruokaa. Olennaiset osat Benedictiä ovat hollandaise-kastike ja uppomuna. Ne ovat niin kaukana vegaanisesta, etten lähde nyt sitä matkaa kulkemaan. Ovo-laktoon taas päästään korvaamalla pekoni kasvisversiolla. En ole koskaan erityisemmin Benedictiin kuuluvasta paksusta kinkunomaisesta kanadalaisesta pekonista pitänytkään.
-
Muuten olen sitä mieltä, että palsternakkaa käytetään aivan liian vähän. Maku muistuttaa aika tavalla porkkanaa, mutta on aromaattisempi. Vaalea väri tekee siitä gourmet-keittiössä paljon porkkanaa monikäyttöisemmän. Tämä palsternakkapyree olisi kotonaan vähän paremmassakin ravintolassa.
-
Vegehifi on paikka, jossa kasvisruoka (vege) ja gourmet (hifi) kohtaavat. On täällä arkiruokaakin, mutta tarkoitus on niissäkin hifistellä hiukan, vaikka fine dining ei olisikaan tavoitteena. Osa resepteistä on vegaanisia, kaikki ainakin lakto-ovovegetaarisia. Kirjoittelen myös ilmastosta ja ruuanlaiton perusteista kasvisruuan vinkkelistä.